En tiiä mitä kirjottaa. Ennen tän alottamista pää oli täynnä asioita joista haluais purkautua, mut ne on vaan niin vaikee pukee sanoiks. Mut yritetäämpä kuitenki.

 

Mä oon niiiin alkanu vihata tätä elämää. Joskus tuntuu et ku vaan pääsis pois täältä. Oon kyllästyny olemaan "se vahva". Mä en vaan jaksa. Niin moni tärkee kaveri viiltelee, uhkailee itsemurhalla tms. Mä en vaan kestä jos mä menettäisin jonkun niistä. Se ois varmaa et jos joku niistä tekis itelleen jotain, ni mä en vois jatkaa elämää. Ei mulla vaan yksinkertasesti ois mitää ilman niitä.

Joskus tuntuu et vois vaan vetää ranteet auki. Mut en mä vois tehä sitä. Tiijän kyllä minkälaista tuskaa se tuottais, ku ite aina toitotan kavereille kuinka ne ei sais viillellä.

Eilen tää kaikki paska purkautu ulos. Oltii tibin jälkeen helluntaiseurakunnan pihassa. Juteltiin kaikkee siinä tyyppien kanssa. Tekstasin samalla yhelle kaverille. Se kerto taas sen tosi pahasta vitutuksesta ja et kuinka se haluais kuolla. Mä vaa en jaksanu ja aloin itkee. Halasin J ja itkin. Muut vähän ihmetteli mikä mulla oli ja menivät iha hiljaseks. Sit lähettiin J kanssa kävelee vähän matkan päähän ja kerroin sille jotain. Oli vaan nii ahistava olo. Mut sit se meni ohi ja olin taas happy.

Ja muutenki, musta tuntuu et mä oon vaan epäonnistunu tässä elämässä. Aina mä pilaan kaiken jotenki. Niin monella ihmisillä ois parempi mieli ilman mun paskoja tekoja.

Tänään taas sorruin melkein polttamaan. Ahisti nii kauheesti ja ois pitäny saaha vaan puhua jollekki. Mut sit mä mietin et en mä vois tehä sitä. Oon vasta hiljattain tullu uskoon eikä se ois ollu oikein. Mä haluun elää Jeesukselle.

 

Usein mä mietin, että ihmisiä ei vois vähempää kiinnostaa mun elämä. Et niitä ei kiinnostais jos mä vaikka kuolisin. Et se ois niille vaa helpotus. Mut vaikka mä joskus ajattelinki näin ni mullon pari tositosi tärkeetä ihmistä, jolle mä voin aina purkautua. Mitä mä tekisin ilman niitä?

Mut sen mä tiedän et kotona musta ei välitetä. Tai ei ne koskaan ainakaan näytä sitä mulle. Mä oon vaan alkanu vihata niitä. Jos kerta mä oon niin surkee kaikessa, en osaa mitään, ni mihin ne mua tarttee?

 

~ Jossugrau