Mä oon ilkee.
Mä oon julma.
Mä oon tyhmä.
Mä oon tosi tyhmä.
Mä oon kauheen tyhmä.
Mä oon hirveen tyhmä.
Mä oon sairaan tyhmä.
Mä pilaan kaiken.

Ollakko vai eikö olla..?

Mä vihaan kaikkee. Ja kaikkia. Mä vihaan koulua. En halua mennä sinne. Mä vihaan mun kavereita. Nei oo tehny mulle mitään. Mä vaan vihaan. Säälittävää. Mutta kaikista eniten mä vihaan itseäni.

Miten ihminen voi rakastaa ja vihata samaan aikaan? Ihmistä, jonka ansiosta mä oon vielä täällä. Se ei oo tehny mulle mitään pahaa, päinvastoin. Se on aina neuvonu mua. Ja mitä se saakaa multa kiitokseks? Mä en enää itekkää saa tunteistani mitään selvää.

Mua ahistaa. Miks musta tulee niin erilainen kun joku poika josta mä tykkään on lähellä? Sanon aina jotain tyhmää ja sitte heti kadun sitä. Mutta en vaan pyydä anteeks.

Mua vaan ärsyttää. Mua ahistaa, kun mulla on ihmisiä ympärilläni. Mua ahistaa, jos mulla ei oo ketään ympärilläni. Tää on niin ristiriitasta.

Mä pilaan aina mun välit poikiin.

Mä en jaksa.

Kohta kouluun. Tiistait on hirveimpiä päiviä. Kumpa vois vaan jäähä kotiin nukkumaan. Ja nukkua koko päivän.

 

~ Jossugrau